23795030_10210390640672888_8123151815727049531_n.jpg

Moi

Miksi ihmeessä?

Miksi ihmeessä?

Kuten moni tietää Suuren Valkoisen Valaan moottori kosahti matkalla Lofooteilta Helsinkiin.
Auto jäi Ouluun, ja pala moottorin lohkoa Haukiputaan liittymään.
Korjaamo antoi tylyn tuomio, paskana, ei kannata korjata kun huomioidaan auton arvo.

Noh, mä olen sen verran hölmö että en suostunut heittämään Valasta roskiin, vaan halusin sen takaisin tien päälle. Miksi?

Ehdin nukkua autossa öitä about kolmen viikon edestä ennen kuin se hajosi. Tuona aikana mulla oli ehtinyt muodostua hyvin vahva tunneside kyseiseen laitteeseen.
Kaikki alkoi oikeastaan jo silloin, kun olin autoa hankkimassa. Myyjä tuli mun himan eteen näyttämään sitä, ja kun astuin ovesta ulos tuli ensimmäisenä mieleen “onpa toi iso ja ruma, tää on mun jos sisältä on yhtään saman henkinen” Kömmin autoon sisälle ja se oli rakkautta ensikohtaamisella. Sisusta on sopivan retro, alkuperäinen liesi, jääkaappi, tiskiallas mutta muuten sopivasti pinterest-tuunattu. Verhoilut oli pikkusen sinne päin mutta vaalean harmaat eikä sellaiset oksennuksen väriset mitä valtaosassa asuntoautoja on. En tiedä mitä lääkkeitä on käyttänyt, tai jättänyt käyttämättä niiden suunnittelijat mutta aivan kamalilta ne näyttää.
Tiesin että tämä on just mulle sopiva matkailuauto.

Heitin muutaman viikonloppureissun, joitakin arkiöitä vietin autossa ja koko ajan se tuntui siltä että meillä on vielä satoja tuhansia kilometrejä edessä. Auto ei ole missään nimessä mukava ajaa, mutta eipähän tule pidettyä kiirettä.
Lofootit oli ensimmäinen todellinen testi, hieman pidempi siivu omavaraisena, ilman leirintäalueita tms palveluita. Elämää autossa ja sillä kiertelyä kuvaus kohteita etsien. Kaikki meni loistavasti, nautin enemmän kuin mistään muusta matkustusmuodosta. Auto ja koti samassa paketissa. Keittiössä valmistui hyvää ruokaa, wc ja suihku aina saatavilla, lämmintä riitti ja yöt nukuin hyvin.
Tuli selväksi että just tää on se mun juttu, niin kuin olin ajatellutkin mutta nyt se on varmaa.

Ajatus siitä että joutuisin etsimään toisen vastaavanlaisen auton ja aloittamaan tavallaan kaiken alusta ei vaan käynyt mulle. Siksi käytin aikaa ja rahaa siihen että Valas sai uuden moottorin ja nyt se tuossa kotikadulla odottaa seuraavaa reissua.

Se mikä jaksaa edelleen yllättää on miten paljon ihmiset on myötäelänyt mukana. Olin eilen Rajala Go-tapahtumassa, Sigma Ambassadorin roolissa puhumassa tarinankerronnasta valokuvassa. Varmaan kymmenen ihmistä kysyi mitä Suurelle Valkoiselle Valaalle kuuluu. Olen tosi onnellinen että tästä on tullut jo pieni juttu. Ihan kingiä on että Yhdysvalloissa asuva ystävä kertoi inspiroituneensa tästä showsta niin paljon että hankkii keväällä oman camperin reissuja varten.

Koska moni haluaa Valaan nähdä ja kokea, olen miettinyt että pitäisin avoimien ovien päivän tässä lähiaikoina, jos jengiä vaan kiinnostaa.

L1000969.jpg
Linkkivinkkejä

Linkkivinkkejä

Road Trip

Road Trip

0